sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Vaalit





Heti lentokentälle saapuessamme oli selvää, mistä Irakissa tällä hetkellä puhutaan. Saavuimme maahan pari viikkoa ennen parlamenttivaaleja, ja katukuva oli sen mukainen. Ehdokkaiden hymyilevät kasvot koristivat muuten niin monotomisen aavikkomaista maisemaa.

Viime keskiviikkona, 30.4, irakilaiset marssivat kohti vaaliuurnaa. Valittavana oli voittaja 9000 ehdokkaan ja 276 poliittisen ryhmittymän joukosta.

Kuten aina ennen konfliktialueen vaaleja, myös Irakissa vaalitunnelmaa väritti lisääntynyt väkivalta. Mieheni perheenjäsenet tulivat luoksemme Pohjois-Irakiin vaalien ajaksi, sillä tilanne pääkaupungissa oli käynyt jo liian levottomaksi. Jokaisen pohjoiseen tulleen sukulaisen mukana tuli myös uusia uutisia pommeista ja kuolemasta.

Virallisten lukujen mukaan itse vaalipäivänä kuoli ainoastaan 14 ihmistä, mutta sitä edeltävien viikkojen aikana luku on moninkertainen. Vaaliviikolla arviolta 160 ihmistä kuoli.


Skeptisyys vaaleja kohtaan

- Oletko jo valinnut ketä aiot äänestää? Kysymykselleni naurettiin. Kaikki suhtautuivat vaaleihin hyvin skeptisesti, eikä kukaan kertonut minulle aikovansa äänestää. Päinvastoin, yksi toisensa jälkeen vastasi, ettei aio vaivautua vaaliuurnalle saakka. Väkivaltaisuuksien ohella syy oli selvä; kaikki olivat varmoja siitä, etteivät nämä(kään) vaalit tule toteutumaan ilman vaalivilppiä.

Istuva pääministeri Nouri Maliki ilmoitti vaaliuurnalla olevansa varma pääministeriuransa jatkosta. Onkin arvioitu, että Maliki mitä luultavammin jatkaa kolmannelle ministerikaudelleen. Ainakin hän tulee olemaan vahvasti läsnä uutta hallitusta muodostettaessa, jos äänet eivät riitä pääministeriksi asti. 

Pahimmat Malikin vastustajat tulevat shia-leiristä hekin, etunenässä viime vaalit oikeasti voittanut - mutta pääministeripaikan oudon ääntenlaskentatavan vuoksi menettänyt - Iyad Allawi. Allawi edustaa sekulaarista poliittista ryhmittymää, jossa on mukana sekä shioja että sunneja


Korruptiota ja vallan keskittämistä

Sekä sunniarabit että kurdit vastustavat nykyistä pääministeriä Nouri Malikia. Häntä syytetään muun muassa korruptiosta - josta on myös vahvat todisteet - sekä shiojen etujen ajamisesta muiden kustannuksella.

Kurdeja ja sunniarabeja arveluttaa myös Malikin vahvat siteet Iraniin. Autoritääriseksi johtajaksi kuvailtua Malikia on yleisesti syytetty oven avaamisesta Iranille ja sen poliittiselle agendalle. 

Maliki on pääministerikautensa aikana keskittänyt agressiivisesti sekä poliittista, että taloudellista valtaa käsiinsä. Maliki on itse selittänyt epäilyttäviä toimiaan sillä, että maa tarvitsee vakautuakseen vallan keskittämistä. Hänen on myös sanottu saaneen 'puolueettoman' tuomioistuimen vaikutusalansa piiriin.

Pääministerin väkivaltaisuutta sunnimielenosoittajia vastaan on kritisoitu jopa shiojenkin kesken.

Mieheni perhe edustaa vähemmistösunneja ja he kokivat voimakkaasti, että vaaliajan väkivaltaisuudet olisi kohdistettu nimenomaan heitä kohtaan. Lieneekö sattumaa, että esimerkiksi sunnienemmistöisellä Al-Anbarin alueella vain 70% alueesta oli pääsy äänestämään. Fallujahin kaupungissa ei ääneskoppiin päässyt kukaan. 

Äänestyspäivän hyökkäykset tapahtuivat niin ikään yksinomaan Irakin pohjois- ja länsialueilla. Näillä sunni- ja kurdialueilla, joiden äänestäjien voidaan olettaa melko varmasti antavan äänensä Malikin vastustajille, tehtiin yhteensä 50 hyökkäystä äänestäjiä kohtaan.


Vaalikampaja

Ne pienet hetket, jotka ehdimme matkan aikana viettää television ääressä, olivat myös täynnä vaalihuumaa. Kanavia käänneltiin nopeaan tahtiin ja ohi vilahti eri ryhmittymien vaalikanavia. Suomen vaalikampanjointi on huomattavasti miedompaa ja ystävällisempää kuin Irakin. Parhaiten mieleen jäi Malikin vastustajien kanava, jossa Malikin hallituskauden saavutuksia kuvitettiin erinäisin pilakuvin. 

Osallistuin kampanjointiin itsekin ja yritin parhaani mukaan taivutella sukulaisiamme äänestämään. Minusta äänestäminen on tärkeää etenkin Irakissa, vaikka sitten vaalit olisivatkin vilpilliset. Tällöin vältyttäisiin ainakin siltä, että vastustaja voittaisi rehellisesti. Sukulaiset myönsivätkin, että on parempi äänestää kuin jättää äänestyspaperi vastustajien käyttöön. Sanotaan, että tyhjät ääneet käytetään joka tapauksessa - niin oudolta kuin se näin suomalaisen korvaan kuulostaakin. 

Saavuttuamme kotiin yllätyin iloisesti, kun mieheni irakilaiset ystävät lähtivat viime sunnuntaina porukalla ennakkoäänestämään. Suomessa vietetyt vuoden ovat tehneet tehtävänsä, sillä kukaan heistä ei epäröinyt hetkeäkään uurnalle menoa.

Ilmeisesti myös kampanjointini oli vaikuttanut, sillä keskiviikkona kuulin anopiltani, että he olivat appiukkoni ja mieheni veljen kanssa myös äänestäneet alun kielteisestä asenteesta huolimatta.

Nähtäväksi jää kuinka vaalien käy. Ääntenlaskun odotetaan kestävän vielä jonkun aikaa, ja alustavasti tuloksia odotellaan toukokuun loppuun saakka. Sen jälkeen onkin edessä vielä vaikeampi tehtävä, nimittäin hallitusneuvottelut. Viime vaaleissa Irak teki melkein maailmanennätyksen hallitusneuvottelujen pituudessa. Lähes 10 kuukautta kestäneet neuvottelut jättävät taakseen ainoastaan Belgian taannoisen hallituskriisin.




maanantai 28. huhtikuuta 2014

Matkakuvia: Irak - Kurdistan

Kotona ollaan! Matka Irakiin/Kurdistaniin meni kaikinpuolin hyvin. Elmeri on ilmiselvästi tullut äitiinsä ja osoittautui todelliseksi matkapojaksi - lentomatkat menivät nukkuessa, paikanpäällä aika kului mumman, paapan, setien ja tätien kanssa leikkiessä ja uusia asioita ihmetellessä. Itsekin nautin matkasta täysin siemauksin. Sää oli mitä mahtavin, päivisin lämpötila kipusi 30C paikkeille ja illalla viileni pariinkymmeneen asteeseen. 

Parasta matkassa oli tietenkin sukulaisiin tutustuminen ja anopin hyvä ruoka. Ehkä kuitenkin se ykkösjuttu  oli nukkuminen. Elmerillä oli niin paljon uusia ihmisiä ja asioita ympärillään, ettei oikeastaan edes ehtinyt kaivata äitiään. Sain vihdoinkin nukkua aamuisin pitkään hyvällä omalla tunnolla ja taisinpa ottaa päikkäritkin useampaan otteeseen.

Matkamme oli todella lyhyt, joten kiertelimme kaupungilla ja lähialueilla päivittäin. Elmeri jäi usein kotiin mumman ja paapan kanssa, mikä sopi meille kaikille oikein hyvin. Sukulaiset saivat viettää kauan kaipaamansa aikaa pojan kanssa, Elmeri säästyi kaupungin ruuhkalta ja me saimme lähes ensimmäistä kertaa juosta suuna päänä ilman lastenrattaita ja vaippoja. Iltaisinkin tuli luuhattua ulkona melkeinpä kyllästymiseen saakka!

Mieheni sukulaiset osoittautuivat oikein sydämellisiksi ja herttaisiksi. Tunsin oloni lähes heti kotoisaksi, eikä tarvinnut paljoa edes ujostella. Suurimman osan ajasta kanssamme asui miehen vanhempien ja veljen lisäksi kaksi nuorta serkkunaista, joista tuli heti kuin siskojani. Oli erittäin mielenkiintoista tentata heiltä muun muassa siitä, millaista nuoren naisen elämä on tämän päivän Bagdadissa. Miehenikin pääsi viettämään veljensä kanssa kahdenkeskistä aikaa kun me naiset suuntasimme keskenämme kaupungille shoppailemaan.

Tässä muutamia kuvia matkalta. Seuraavat postaukset tulevat varmasti tavalla tai toisella liittymään matkaamme. Toivottavasti saan aikaa ja energiaa purkaa kaikki ajatukseni tänne mahdollisimman nopeaa!

































maanantai 14. huhtikuuta 2014

Matkalaukku






Raahasin juuri matkalaukkuni kellarista olohuoneeseen. Nyt on vihdoinkin se aika, kun saan pakata vaatteemme ja lelumme kohti mummolaa. Tällä kertaa määränpää ei olekaan se mummola, jonne Elmerikin jo osaa ikävöidä, vaan nyt menemme katsomaan Irakin mummaa ja paappaa - jiddua ja biibiä.

Saimme molemmat järjestettyä työt ja opiskelut niin, että pieni irtiotto järjestyi pääsiäislomalle. Suuntaamme kohti Pohjois-Irakia keskiviikkoillalla. Pohjois-Irak, toiselta nimeltään Kurdistan siksi, että siellä on paljon turvallisempaa kuin mieheni kotikaupungissa Bagdadissa.  Suku matkaa pääkaupungista luoksemme ja vietämme yhdessä vajaa kaksi viikkoa. Pikainen visiitti, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Olen tällä kerta aloittanut matkan valmistelun jo melko ajoissa omaan mittakaavani katsottuna. Lapsen kanssa matkustaminen on sen verran uutta minulle, että piti aloittaa matkatavaroiden miettiminen jo ajoissa. Lähinnä pohdin mitä lääkkeitä ja vaatteita poikani tarvitsee ja lisäksi ostin itselleni pari uutta paitaa (nyt kun sain hyvän tekosyyn).  Niin ja hommasin käytetyt matkarattaat sekä aurinkorasvaa pojalle.

Shoppailin siis viikonloppuna meille vaatteita, aloitin maitohappobakteerien antamisen lapselle viikko sitten ja kävin apteekissa. Mitään ei ole vielä matkalaukussa, mutta tuossa olohuoneen keskellä se nyt kuitenkin jo tönöttää. Pakkausaikaa on tämä ilta ja huominen, keskiviikkona kaiken pitää jo olla valmista, sillä lähdemme matkaan heti kun pääsen töistä.

Eniten tässä jännittää lento lapsen kanssa. Molemmat matkat, sekä meno että paluu kestävät kahdeksan tuntia. Vaihto tapahtuu Istanbulissa, en tosin vielä tarkistanut kauanko siellä on odotusaikaa. Lennot ovat molemmat yötä vasten, eli toivon mukaan Elmeri nukkuu suurimman osan ajasta. Matkarattaat ovat todennäköisesti ruumassa ollessamme Istanbulissa, joten toivon, että poika edelleen viihtyy rintarepussa vaikka onkin jo "iso poika".

Matkalle aion varata mukaan kirjoja, värikyniä, mahdollisesti Muumi DVD:n jos päätämme ottaa tietokoneen mukaan sekä puuhakassin, jossa on kaikkea kivaa ja rapisevaa. Niin ja tietenkin keksejä sun muuta purtavaa.

Onkos teillä ihanilla lukijoilla vinkkejä lapsen kanssa matkustamiseen? Miten vilkkaan pojan saa rauhoittumaan lentokoneessa ja nukkuuko lapset ylipäätänsä helposti matkalla/lentokentillä? 

Mies tuossa häärää matkalaukun ympärillä jo sen verran levottoman oloisena, että kait minunkin on tästä aika nousta. Josko vaikka tällä kertaa saisi sen matkalaukun pakattua ainakin osittain jo kahta päivää ennen lentoa.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Update

Edellisestä postauksesta on näemmä tasan kuukausi. Rehellisesti sanoen välillä on käynyt jo mielessä koko blogin lopettaminen, sillä töiden alettua en meinaa millään löytää aikaa saati energiaa kirjoittamiseen. Huomasin kuitenkin, että olen saanut muutaman uuden lukijan ja mukavaa palautettakin, joten en kuoppaa blogia ihan heti.

Päivittelen aluksi uutisia Elmeristä. Tuo pieni viipeltäjä on nimittäin ottanut aimo harppauksen viime viikkojen aikana. Pieni hän on edelleen - fyysisesti poika ei varmaan koskaan ota isoa harppaus ainakaan vanhempien koon perusteella - mutta älyllisesti kehitystä on tapahtunut aivan hirvittävästi. Avuttomasta nyytistä on tullut pikkumies, joka ymmärtää kaiken. Ihan kaiken. 

Muumit ovat aivan huippu. Muumeja siellä ja muumeja täällä, pieninkään muumin kuva ei jää Elmeriltä huomaamatta. Poika juoksee kymmeniä kertoja päivässä perässäni kädessään kaukosäädin muumia huutaen. Aamulla hän tietää jo Pikkukakkosen loppusävelmästä, että kohta alkaa muumi. Ja sitten hän tanssii. Ja laulaa.

Myös laulu on vallannut pojan sydämen. Liekö syynä se, että itse laulelen pojalle päivät pitkät ja niinpä häntäkin jo niin laulattaa. Poika "osaa" Tuiki tuiki tähtösen - tui tui TÄ tui tui TÄ - ja vieläpä käsiliikkeiden kera (noh, sinnepäin ainakin) ja langalle meillä kiipeää hämämämämämä. Niin ja se muumi. Ei kulu päivääkään ilman muumitanssia, joka menee niin, että Elmeri kieppuu jalalta toiselle muumia hokien ja vimppana tulee tietenkin loppuhuipennus, eli papapapapapaaaa. Kädet tottakai ylhäällä antamassa tahtia kuten aitoon arabitanssiin kuuluu :)

Se lapsista, pikaiset päivitykset myös omasta tilanteestani. Olen nauttinut töistä todella paljon. Vihdoin saan tehdä jotain oikeasti merkityksellistä hommaa ja ennenkaikkea sellaista, jonka kautta voin vaikuttaa maailman menoon edes hieman. Ainut miinuspuoli työskentelyssä on tietenkin kiireinen arki; olen joutunut karsimaan aika paljon harrastuksiani työni vuoksi. Ehkäpä kaikista vaikeinta oli jättää rakas vapaaehtoistyöni vastaanottokeskuksissa, jään todellakin kaipaamaan ihmisten tarinoita. Mutta elämä vie eteenpäin ja tilalle tulee uusia tarinoita, hyvät muistot antavat tilaa uusille kokemuksille.

Olen myös aivan täysin unohtanut päivittää teitä meidän makkarin remontin suhteen. Se tuli viimein ja vihdoin valmiiksi maaliskuun alussa, eli remontti myöhästyi kaiken kaikkiaan kaksi kuukautta alkuperäisestä arviosta. Kolmen kuukauden patjalla nukkuminen kannatti kestää, sillä juuri valmistunut makuuhuone on aivan mahtava! Pidän etenkin lankkulattiasta, joka on tehty vuokraemännän omasta metsästä kaadetuista puista.

Tässäpä tämä tällä kertaa. Toivottavasti seuraavaan postaukseen ei kuluisi uutta kuukautta. Yritän parhaani.